facebook_pixel
044 240 1200 info@toipumo.com

Riippuvuus päihteistä on tunnistettu ilmiönä jo kauan aikaa sitten.

Itse asiassa, niin kauan kuin tiedetään, on päihteitä käytetty.

Ihmiskunta, niin nykyihminen (Homo sapiens) kuin sen niin sanotut luolamiessukulaiset, on todennäköisesti käyttänyt päihteitä koko olemassaolonsa ajan. Luonnosta löytyy kasveja, jotka kelpaavat sellaisinaan päihteiksi, kuten jotkut hallusinogeeniset sienet tai kokapensaan lehdet. Alkoholia syntyy jopa itsestään joissain hedelmissä ja marjoissa. Ihminen oppi itsekin valmistamaan päihteitä; alkoholia viljasta ja rypäleistä, kannabista hampusta ja oopiumia unikosta.

Voidaan olettaa, että myös päihderiippuvuus on ollut tuttu ilmiö kautta aikain. Kuitenkin alkoholiriippuvuus eli alkoholismi on sairautena varsin nuori. Maailman terveysjärjestö (WHO) määritteli sen sairaudeksi vasta 1950-luvulla.

Tänä päivänä päihderiippuvuus on Suomen suurin ja merkittävin kansansairaus.

Sairastuneita on noin 400 000 ja määrä kasvaa nopeasti. Noin 10 % aikuisista on päihderiippuvaisia:

Kuopiossa on 112 201 asukasta, joista yli 14-vuotiaita on 95 146. Laskennallisesti noin 9 514 kuopiolaista sairastaa päihderiippuvuutta. On hyvä ymmärtää ja muistaa, että niin sanotut rappioalkoholistit ja krooniset narkomaanit ovat päihderiippuvaisten joukossa vain pieni marginaaliryhmä. Suurin osa päihderiippuvaisista käy työssä ja harrastuksissa, heillä on perhe ja he elävät tavallista elämää erottumatta millään lailla katukuvasta.

Maailmassa on käytössä kaksi diagnoosijärjestelmää päihderiippuvuuteen, joista vallitseva on ICD-10. Siinä riippuvuusoireyhtymälle on määritetty diagnostiset kriteerit joihin päihderiippuvuuden diagnosointi perustuu. Kriteereitä on kuusi, joista kolmen tai useamman on esiinnyttävä yhdessä ainakin yhden kuukauden ajan tai toistuvasti 12 kuukauden pituisen jakson aikana. Kriteerit ovat samat kaikille päihteille.

1. Voimakas himo tai pakonomainen halu käyttää.

2. Heikentynyt kyky hallita käytön aloittamista, määrää tai lopettamista.

3. Vieroitusoireita käytön päättyessä tai vähentyessä.

tyypillinen vieroitusoireyhtymä
muun samankaltaisesti vaikuttavan päihteen käyttö vieroitusoireiden lievittämiseksi

4. Sietokyvyn kasvu (toleranssi).

käytettyä annosta suurennetaan päihtymyksen tai entisen vaikutuksen saavuttamiseksi
entinen annos tuottaa selvästi heikomman vaikutuksen käytön jatkuessa

5. Käytön muodostuminen elämän keskeiseksi asiaksi.

muista merkittävistä kiinnostuksen kohteista tai tyydytyksen lähteistä luopuminen, joko osittain tai kokonaan
tuntuva osa ajasta kuluu hankkimiseen, käyttöön ja sen käytön vaikutuksista toipumiseen

6. Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista, joista käyttäjä on tietoinen tai joista hänen voidaan olettaa olevan tietoinen.

Päihteiden erityisominaisuus on addiktiopotentiaali eli kyky synnyttää riippuvuus. Kun riippuvuus on syntynyt, päihtymisestä, joka on aluksi poikkeustila, tulee uusi normaali tila. Joistakin päihteistä tulee herkemmin riippuvaiseksi kuin toisista, ja jotkut ihmiset tulevat herkemmin riippuvaiseksi kuin toiset, mutta riippuvuuden tarkkaa syytä tai syntymekanismia ei kuitenkaan kovin hyvin tiedetä. Kuitenkin tunnetaan useita riskitekijöitä, muutoksia aivojen toiminnassa ja ihmisen käyttäytymisessä.

Psykologisesti oleellista on päihderiippuvaisen ihmisen erityissuhde päihteisiin.

Hoidollisesti oleellista on se, tunnistaako ja myöntääkö potilas itse sairautensa vai ei.

Päihderiippuvuudet ovat usein alidiagnosoituja. Päihderiippuvainen itse on hyvin usein haluton ja/tai kyvytön tunnistamaan tai myöntämään päihderiippuvuuden oireita itsessään. Hoitojärjestelmä on myös keskittynyt tunnistamaan ja hoitamaan päihteiden käytön seurauksia, ei niinkään päihderiippuvuutta sinänsä. Kulttuurissa on paljon piirteitä, myös muualla kuin Suomessa, joiden takia päihderiippuvuutta on vaikea myöntää ja käsitellä. Päihteiden käyttöä usein ihaillaan, mutta kontrollin menetystä paheksutaan. Tällöin asian näkeminen sellaisena kuin se on, on sekä yksilötasolla että kollektiivisesti vaikeaa.

Moderni tapa ymmärtää nämä riippuvuudet on se, että vaikka ihminen voi ajankohtaisesti olla riippuvainen yhdestä tai useammasta päihteestä, niin pohjimmiltaan on aina kyse samasta sairaudesta. Päihderiippuvuudessa aivojen mielihyväjärjestelmä muuttuu ja ihminen herkistyy pysyvästi päihteille.

Päihderiippuvuutta voidaan yrittää hoitaa monella tavalla. Usein pyritään paranemaan, jolloin päihteidenkäyttö palaisi taas sellaiseksi kuin se on aluksi ollut, iloiseksi, hauskaksi ja huolettomaksi puuhaksi, josta kukaan ei kärsi. Tämä on lähes aina potilaan itsensä ensisijainen tavoite. Ikävä kyllä päihderiippuvuus on kuitenkin sairaus, jossa tämän tyyppinen paraneminen on erittäin harvinaista, hyvin usein jopa täysin mahdotonta. Kun parantamista ja paranemista on tarpeeksi kauan tuloksetta yritetty, yleisesti siitä luovutaan ja siirrytään suoraan haittoja vähentävään hoitoon.

Päihderiippuvuudesta on kuitenkin täysin mahdollista toipua jopa erittäin hyvin ja täydellisesti. Päihderiippuvaisen potilaan toipuminen oli pitkään harvinainen ja poikkeuksellinen ilmiö, kunnes tilanne alkoi 1930-luvulla radikaalisti muuttua. Tällöin syntyi AA-liike, ryhmämuotoinen vertaistukitoiminta, johon liittyi 12 askeleen toipumisohjelma.

Tämän jälkeen päihderiippuvuudesta toipuminen alkoi yleistyä nopeasti ja nykyään tämäntyyppisen hoidon avulla on toipunut jo useita miljoonia ihmisiä maailmanlaajuisesti.

AA-liike on poikinut myös useita muita samankaltaisia liikkeitä (Al-anon, NA, GA jne.) ja 12 askeleen ohjelmaa on ryhdytty soveltamaan ammatillisestikin.

Vertaistuki on otettu laajalti mukaan monenlaiseen hoitamiseen, myös muualla kuin päihderiippuvuuden hoidossa.

Me Toipumossa toteutamme tähän pohjautuvaa hoitoa, joka on näkemyksemme ja kokemuksemme mukaan parasta mahdollista, jota päihderiippuvuuteen sairastunut ihminen voi tällä hetkellä saada.

Hoidon perusperiaatteet:

päihderiippuvuus on sairaus
päihderiippuvuudesta ei voi koskaan parantua, mutta siitä voi aina toipua
hoidon lähtökohta ja tavoite on aina täydellinen ja pysyvä päihteettömyys eli abstinenssi, jolloin ihminen on sairautensa suhteen toipunut eli remissiossa
päihderiippuvuus on aina pohjimmaltaan yksi ja sama sairaus, riippumatta siitä mitä päihteitä on käytetty tai ajankohtaisesti käytetään​

Päihteiksi luokiteltavia aineita

Globaali päihdetilanne on muuttunut teknisen kehityksen myötä erittäin paljon viimeisen sadan vuoden aikana, etenkin viimeisinä vuosikymmeninä. Erilaisia päihteitä on nykyään olemassa enemmän kuin koskaan. Perinteisen laillisen päihteen, alkoholin, lisäksi perinteiset laittomat päihteet eli huumeet eivät ole kadonneet minnekään. Kannabis on itse asiassa koko maailmassa pikkuhiljaa siirtymässä toiseksi lailliseksi päihteeksi alkoholin rinnalle. Vanhojen ja perinteisten huumeiden lisäksi päihdemarkkinoille tulee nykyään runsaasti uusia, niin sanottuja muuntohuumeita. Ne ovat lähinnä perinteisten huumeiden uusia versioita,

joilla on se mielenkiintoinen ominaisuus, että ne ovat laillisia, kunnes ne määritellään virallisesti laittomiksi. Joitakin päihteitä löytyy myös sellaisenaan luonnosta, Suomestakin (esimerkiksi eräät sienet) ja joitakin kemiallisia aineita voidaan käyttää päihteinä, vaikka ne ovat tarkoitettu aivan eri käyttöön (esimerkiksi tinneri).

Merkittävimmiksi päihteiksi ovat muodostumassa sellaiset lääkkeet, joita voi käyttää myös päihteinä. Näistä tärkeimpiä ovat opiaatit ja bentsodiatsepiinit sekä bentsodiatsepiinien kaltaiset hypnootit.

Alkoholi on Suomen ylivoimaisesti käytetyin päihde. Lääkkeiden päihdekäyttö on toiseksi yleisin.

Nykyisin on määritetty erilaisia muitakin päihderiippuvuussairauksia, kuten esimerkiksi opiaattiriippuvuus, stimulanttiriippuvuus, riippuvuus uni- ja rauhoittavista lääkeaineista.

Jätä viesti tai soita 044 240 1200

10 + 11 =